Avajaisviikko

Näyttelyyn osallistuminen on jännittänyt minua kovasti. Tätä en ollut osannut ennakoida. Olen nähnyt aiheesta jopa muutaman painajaisen.

En juurikaan pidä näyttelyitä tai hae galleria-aikoja. Julkaisen taiteeni kirjoina ja sijoitan rahani galleriavuokrien sijasta painotuotteiden valmistamiseen. Haluan, että kirjani ovat viimeisen päälle ajateltuja ja että kirjoissani kaikki perustuu tarkkaan huolellisuuteen. Tavoitteeni on luoda hienoja tarinoita ja esteettisesti sekä ekologisesti kestäviä, kauniita kirjoja.

Kirjan esittäminen taidenäyttelyssä on aina hieman haasteellista. Kirjaa on tarkoitus koskea, katsoa ja lukea näyttelyn aikana. Aluksi suunnittelin liittäväni näyttelyssä kirjan oheen äänimateriaalia, mutta lopulta päätin että kirja itsessään on riittävä asia. Kirja on se teos jonka parissa olen työskennellyt se on se teos jonka olen halunnut valmistaa ja jota haluan myös esittää.

Näyttelyn rakentaminen on onneksi sujunut mukavasti, kaikkia alkaa jo olla paikoillaan. Olen nauttinut suuresti kanssaopiskelijoideni seurasta. Parempia opiskelijatovereita en olisi voinut löytää, en sitten mistään. Sydämelliset kiitokseni jokaiselle.

Kirja alkaa olla vihdoin valmis ja kirjalaatikoiden pitäisi saapua koululle huomenissa. Olen avannut kirjalleni sivun facebookissa ja lisäksi Emmi kävi kuvaamassa minulle muutamia lehdistökuvia. Keskiviikkona minua haastatellaan Kalevaan.

80 /35 on valokuvakirja joka kertoo Torniossa asuvan isoäidin (80 v.) ja helsinkiläistyneen lapsenlapsen (35 v.) vuoden mittaisesta kirjeenvaihdosta.

ISBN 978-952-93-3617-3 / Studio Panama, toukokuu 2014 / ovh. 18 € / 88 s. / 190 x 250 mm / nelivärinen / lanka- ja liimasidottu, pehmeäkantinen / kieli: suomi

Kuvan Keväässä 80/35 sijaitsee Kuva/Tilan toisessa kerroksessa (Merimiehenkatu 36 C, 1. krs).
Tervetuloa tutustumaan!

P.S. Lahjoitin yhden kirjan  ZINES PF THE ZONE -kiertonäyttelyyn

Viikko 14

Pariin viikkoon ei ole oikein ehtinyt juoda rauhassa kahvia työhuoneella.

Kirja on viimein valmis ja painotiedosto on lähtenyt painotalolle (Paintek). Kun olin laittanut kirjan tiedostot menemään, olin yhtäkkiä täysin varma siitä, että sivuille jäi valtavia virheitä joita en jotenkin vain ollut tullut tajunneeksi. Hetkeen ei oikein pystynyt ajattelemaan selkeästi. Tuntui samalta kuin joskus kotoa lähtiessä, kun täytyy käydä kuusi kertaa tarkistamassa ovatko hellan levyt kiinni ja onko silitysraudan töpseli pois seinästä. Yhtäkkiä on vain järjettömän varma siitä, että on unohtanut kaikki kynttilät palamaan verhojen alle ja jättänyt jääkaapin oven auki.

Jossain vaiheessa täytyy kuitenkin vain luottaa siihen, että homma on hanskassa. Nyt odottelen kirjan koevedosten valmistumista.

Viime viikolla istuin ohjaajani Riikka Ala-Harjan luona. Virheitä oli kirjassa jäljellä enää murto-osa alkuun verrattuna. Ongelmakohtia oli edelleen, mutta tunsin suunnatonta mielihyvää siitä että merkintöjä tuli vain muutama. Tuntui myös mukavalta tuntuu saada kannustusta. Toivoisin kyllä, että kaikkia ihmisiä kehuttaan aika ajoin. Riikalla on valtavan tarkka katse jokaiseen mahdolliseen asiaan. Hän on korjannut kirjoitus- ja pilkkuvirheitäni äärettömällä kärsivällisyydellä sekä kommentoinut säälimättä tekstien sisältöä ja kannustanut työskentelyssä eteenpäin. Olen joutunut ajattelemaan läpi jok’ikisen pikkiriikkisen yksityiskohdan. Riikka on riisunut kirjasta kaikki kehittelemäni monimutkaisuudet ja keksimäni kikkailut ja epämääräisyydet.

Olen syvästi kiitollinen jokaiselle minua auttaneelle ihmiselle. En tiedä mitä mistään olisi tullut ilman apuja.

Työhuonekaverini, Panaman Emmi, kommentoi ja neuvoi minua lähes jokaisessa taittoon liittyvässä asiassa. Emmi on graafisen suunnittelun rautainen ammattilainen ja ihailen häntä kovin. Kaiken minkä tiedän InDesignista ja/tai Photoshopista olen oppinut häneltä. Olen loputtoman kiitollinen myös Tykolle, hän on auttanut minua enemmän kuin kohtuudella voi apua toiselta ihmiseltä pyytää tai odottaa.

Nyt kun kirja alkaa olla loppusuoralla olen pohtinut hetken ajan tehtyä työtä ja kaikkea vaivannäköä. Hehkuttaisin mielleläni kaikista kyyneleistä ja siitä hien määrästä, jota työ minulta vaati. (Olen mm. hinkannut loputtomasti sivujen taittoa, yksittäisien tekstirivien liehuja, sanamuotoja ja fontteja, olen aloittanut kaiken uudestaan ja vielä kerran uudestaan, olen kehittänyt kuvia, olen tuijottanut kuvia, olen valikoinut ja skannannut kuvia, olen pohtinut verbejä ja kerrannut oikeinkirjoitusta.) Se, että työn määrä tuntuu nyt suurelta, on tietysti tuttua jokaiselle, joka jossain jotakin tosissaan tekee. Kaikessa on aina vaivaa ja hankaluutta. Kirja ei kuitenkaan muutu yhtään paremmaksi tai kiinnostavammaksi tehdyn työn määrää kuvailemalla. Lopputulos ratkaiseen ja lopulta on kai kuitenkin vain kyse siitä että tekeekö vaiko ei.

P.S. Maanantaina puutyömestari Oliver Backman toi valmiin lukutason.

Viikko 12

Tämä viikko on ollut kiireinen. Päivät venyvät iltaan ja yöhön saakka ja en meinaa ehtiä lenkille tai uimahalliin.

Olen osallistunut Taiteilija yhteiskunnassa –kurssille ja James Prevettin luennoille jossa on käsitelty taiteilijaresidenssejä, kansainvälisen työskentelyn väyliä, rahoituksen hankkimista ja muuta taiteilijan työhön liittyviä käytännön toimia.

Lopputyön ohessa olen hoitanut myös muita töitä. Piirsin kuvat Inuit Bookshop + Studio Fludd:lle Italiaan lasten kirjamessuille Bolognaan (Personal Taste) ja Kutin Kutin lapsille suunnattuun ABC-kirjaan (kirjain P). Lisäksi lähetin sarjakuvani Espanjaan (El Estado Mental) ja Belgiaan (The Journal of La Camaraderie).

yksityiskohtia Personal Taste -kuvituksesta

Keskiviikkona tehtiin värierottelua. Omissa projekteissani on usein niin, etten osaa tehdä kaikkea yksin ja silloin on pyydettävä apua ystäviltä ja/tai ammattilaisilta. Minä olen Photoshopin käyttämisessä pitkälti itseoppinut ja värierottelun teossa minua auttoi Tyko Elo. Työ sujui niin että Tyko istui näytön edessä ja minä määräsin vierestä. Käytännössä kaivoimme Photoshopissa valokuvista lisää sävyja esiin. Osassa kuvia koetimme myös häivyttää kertakäyttökameroiden negatiivien keltaisuutta. Minulla oli mallina mukana Andrey Tarkovskyn ”Brigh, Bright day” -kirja koska toivoin, että myös oman kirjani kanssa päätyisin samankaltaiseen, pehmeään ja kylläiseen värimaailmaan. Saapa nähdä kuinka lopulta käy. Värierottelu jatkunee hetken verran vielä jonain toisena päivänä koska osa kuvista unohtui kotiin, väärälle kovalevylle.

negatiivin raaka-skannaus

muokattu kuva

negatiivin raaka-skannaus

muokattu kuva

Maanantaina tajusin, että kaikki hyvät suunnitelmani siitä, että joisin kahvin sijasta teetä kaatuvat koulussa aina siihen, että juon väsyneenä kahvia. Ehkä aloitan kahvilakon toukokuussa. Homer Simpsonia mukaillen: Kahvi maistuu paremmalta, joten kyllä sitä kannattaa juoda. Sama ruuan kanssa. Hyvää kannattaa syödä. Jos se maistuu hyvälle, niin sen täytyy olla sinulle hyväksi.

Koska suurin osa ns. oikeasta elämästä tapahtuu pitkälti koulun ja taiteen tekemisen ulkopuolella lopetin työt keskiviikkona jo kuudelta ja pyysin parhaan ystäväni saunaan ja yökylään. YK:n onnellisuuden päivän kunniaksi (20.3.) heräsin torstaina puoli kuudelta ja ehdin valmistaa meille hyvän aamiaisen ennen työpäivän alkua. Perjantai-iltana matkustan yöjunalla viikoksi Tornioon moikkaamaan mummoa, äitiä, pikkusisko ja pikkuveljeä. Olisipa lunta ja pakkasta ja aurinkoa ja pääsisipä jäälle hiihtämään!

Perjantaina saamme myös vahvistuksen Kuvan Kevään -näyttelyn tiloista ja omista paikoistamme. Nyt pääsen suunnittelemaan oman osuuteni ulkoasua.
Kyllä kelpaa!

Viikko 11

Aurinko on paistanut kirkkaasti useana päivänä työhuoneeseen. Minulla on flunssa. Yskittää ja pää ei tunnu toimivan kunnolla. Pään tukkoisuus harmittaa kyllä hiukan.

Tällä viikolla olen tehnyt töitä lähinnä tietokoneella. Olen lähettänyt sähköpostia teknikoille äänieditoinnista ja näyttelyyn tulevista audiolaitteista. Olen myös sopinut katalogin taittajien kanssa oman aukeamani taitosta. Lisäksi  olen tavannut koulun puutyömiehen, näyttelyyn tarvittava lukutaso on nyt tilattu ja se valmistunee ensi viikolla. Olen huojentunut siitä, että saan tason valmiina. En ollut varma, kuinka osaisin rakentaa sellaisen itse.

Muun ajan olen käyttänyt näyttelyyn tulevan kirjan taiton hiomiseen ja virheiden oikomiseen. Ensi viikolla pitäisi tehdä värierottelu ja kääntää jokainen kirjaan tuleva valokuva CMYK-arvoiksi. Onneksi saan apua.

Päivisin juomme yhdessä kahvia taidegrafiikan tilassa. Kaikki on rauhallista ja ehdimme rupatella niitä näitä. pohdimme tulevia näyttelyitä, pätkätöitä, apurahoja ja muita kuulumisia. Luulen että hoppu ja kiire konkretisoituvat vasta huhtikuussa.